Uskallamme siis väittää, että kvanttifysiikka on ennemmin filosofisesti kuin matemaattisesti vaikeaa. Kvanttifysiikalla on filosofisia puolia ja seurauksia, joita ei vieläkään ymmärretä kunnolla. Nämä ongelmakohdat eivät kuitenkaan ole pysäyttäneet kvanttifysiikan tutkimusta. Kvanttifysiikka on vain suosiolla siirtynyt etäämmälle niistä ja keskittynyt luomaan mahdollisimman yksinkertaiset teoreettiset puitteet kvanttisysteemien kuvailemiseen. Tätä mallia kutsutaan kvanttimekaniikaksi ja se mahdollistaa kokeiden tulosten ennustamisen ilman, että tarvitsee uppoutua filosofisiin pohdintoihin yhtään enempää, kuin on välttämätöntä.
 
Useiden vuosien ajan monet fyysikot (paitsi Albert Einstein, Erwin Schrödinger, Niels Bohr, Max Born ja muutamat muut) eivät välittäneet kvanttifysiikan syvemmistä merkityksistä pätkän vertaa ja väistivät kysymykset siitä, mitä teoria kertoo meille maailmasta: he keskittyivät vain menestyksekkäisiin kokeisiin ja tuloksiin, joita teoria heille tarjosi. Dirac itse ehdotti, että “ei anneta niiden (perustavanlaatuisten kysymysten) häiritä liikaa”. Tai kuten Mermin Kööpenhaminan tulkinnan kiteytti: “Turpa kiinni ja laske!” Tämä motto kuvaa hyvin asennetta, joka vallitsi kvanttifysiikan ensimmäisillä vuosikymmenillä. Ensimmäinen kvanttivallankumous oli ollut niin onnistunut, ettei kukaan halunnut tuhlata aikaansa kvanttimekaniikan pohjalla olevien perustavanlaatuisten kysymysten miettimiseen.

Vasta 60-luvulla muutamat fyysikot valtavirrasta poiketen päättivät sukeltaa kvanttifysiikan filosofisiin seurauksiin. Heidän joukossaan oli loistava irlantilainen fyysikko, John Bell, joka halusi ottaa vakavasti Einsteinin ja Bohrin kiistan kvanttifysiikasta ja lomittumisen merkityksestä. Hänen sittemmin kuuluisaksi tullut artikkelinsa vuodelta 1964 aloitti niin sanotun toisen kvanttivallankumouksen. Tämä vallankumous on yhä käynnissä ja sen teknologiset saavutukset ja vaikutukset kasvavat edelleen. – Kului tosin yli vuosikymmen, ennen kuin Bellin ajatukset otettiin vakavasti. Tunnistaessaan lomittumisen tärkeyden, Bell oli avannut portit uusiin kvanttitutkimuksiin.

Questin tutki-osioissa keskitymme kvanttimekaniikan tärkeimpiin käsitteisiin ja lähestymme niitä kvantti-ilmiöiden kautta. Esittelemme joitakin kokeita ja niiden tuloksia ja näytämme, miten kvanttimekaniikka kuvailee näitä ilmiöitä kauniin ja yksinkertaisen matematiikan avulla.

Tärkeä huomio ennen kuin aloitamme: on täysin luonnollista oudoksua kvanttisysteemien käytöstä ja ajatella, ettei niissä ole mitään järkeä. Se on osa prosessia. Kvanttifysiikka ei tunnu heti järkevältä, koska se poikkeaa niin paljon arkisista kokemuksistamme: jokapäiväisessä elämässämme olemme tottuneet pitämään asioita hyvin määriteltyinä tavoilla, jotka ovat ristiriidassa Questissa esiteltävien havaintojen kanssa. Ajan kanssa kvanttifysiikan ideat ja ilmiöt tulevat kuitenkin tutuiksi ja niihin jopa tottuu. Joka tapauksessa on tärkeää huomata, ettei “outous” ole vain teoriassa, vaan kokeiden tuloksissa! Joten pidä mielesi avoimena ja muista, että kvanttimekaniikka ei ole outo teoria kuvaamaan yksinkertaista fysiikkaa, vaan yllättävän yksinkertainen teoria kuvaamaan ja ennustamaan outoa todellisuutta.